YLEISTÄ

Sairastaako chinchilla usein?

Oikein hoidettu chinchilla sairastuu harvoin.
Jotkut sairauksista ovat kuitenkin perinnöllisiä.

Mistä tietää että chinchilla on sairas?

Omistaja oppii ajan myötä tuntemaan chinchillansa normaalin käyttäytymisen. Kaikki, mikä poikkeaa siitä, saattaa olla merkki jostakin sairaudesta. Omistajan on hyvä olla etukäteen tietoinen ainakin yleisimmistä sairauksista ja niiden hoidosta.

Terve chinchilla liikkuu vaivattoman ketterästi ja mielellään (sen hereilläoloaikana). Sitä kiinnostaa mitä ympärillä tapahtuu, se syö ja juo saman verran päivittäin ja ottaa halukkaasti sille tarjotun tutun makupalan tai uuden heinäannoksen. Terveen chinchillan silmät ovat kokonaan auki ja kirkkaat, korvat ovat pystyssä ja häntä kauniisti kaarella. Hännänalus on puhdas ja turkki on kauttaaltaan siisti. Hengitys on äänetöntä ja sieraimet ovat kuivat. 

Terve chinchilla:





Monet ulkoiset sairauden oireet on helppo huomata, kuten silmätulehdus tai ripuli, mutta usein päällepäin oireettomat sairaudet huomaa vain eläimen käytöksen muutoksena. Chinchilla saattaa olla apea, nukkua silloin kun se normaalisti on virkeä (hämärän aikaan), se saattaa olla jatkuvasti piilossa mökissään eikä ehkä ole ollenkaan kiinnostunut ympäristöstään. Mahdollisesti chinchilla ei halua syödä, edes makupaloja. Se ei ehkä halua, että siihen kosketaan. Jotkut voivat muuttua jopa vihaisiksi. Chinchilla ei mahdollisesti halua liikkua, ja jos se liikkuu, liikkeet voivat olla hitaita ja vaivalloisen näköisiä. Sairas chinchilla saattaa hengittää raskaasti ja narskutella hampaitaan. Se saattaa pitää silmiään lähes kiinni ja silmät saattavat olla sameat tai jopa ’tuskaiset’. Eläin voi menettää painoaan ja muuttua veltoksi tai päinvastoin jäykäksi. Sairaan chinchillan turkki saattaa huonontua niin, että siitä lähtee luontainen kiilto ja/tai elastisuus. Myös runsas karvanlähtö voi viitata sairauteen.

Chinchilla reagoi muutoksiin usein vatsallaan. Vatsan toimintaa voi helposti seurata papanoista. Tämä kannattaakin tehdä päivittäin. Terveet papanat ovat keskenään samanlaisia: pitkulaisia, tasapaksuja, päistään pyöreitä eikä niissä näy limaa, kuplia eikä verta, eivätkä ne sotke.Väriltään ne ovat usein mustia, mutta voivat olla tummanruskeita tai hieman vihertäviäkin täysin terveellä eläimellä. Terveellä chinchillalla papanoita putkahtelee vähän väliä, liikunnan aikana ja sen jälkeen hieman enemmän. Jos papanoita ei tule ollenkaan, eläimellä saattaa olla suolitukos. Jos eläin ei halua tuttua makupalaa, on todennäköistä että jokin on vialla.

Lue myös: Terve vai sairas chinchilla? (julkaistu Chinchilla-lehdessä 4-99)

Mistä löydän apua jos chinchillani sairastuu?

Ota selville jo ennen kuin chinchilla saapuu kotiisi, missä on sinua lähinnä oleva pieneläinlääkäri, joka on hoitanut chinchilloja aikaisemminkin. Selvitä myös päivystävän (pien)eläinlääkärin puhelinnumero. Jos epäilet chinchillasi olevan sairas, toimi nopeasti. Chinchillat pyrkivät usein salaamaan sairautensa, joten eläin on voinut olla sairas jo jonkin aikaa, ennen kuin huomaat sen. Voit ensimmäiseksi soittaa kasvattajalle ja kuvailla hänelle eläimen oireet. Pysy itse rauhallisena.
Sairas eläin tarvitsee aina hoitoa!

Mitä kannattaa säilyttää lääkekaapissa?

- haavanpuhdistusainetta, joka ei kirvele
- vanupuikkoja, vanutyynyjä ja sideharsoa
- lääkehiiltä
- neulattomia pieniä ruiskuja tai pipettejä
- päivystävän pieneläinlääkärin puhelinnumero.

Mitä sairauksia chinchilloilla voi esiintyä?

- suolisto-ongelmia (esim. löysä vatsa, ripuli, ummetus, suolitukos)
- tulehduksia (esim. silmätulehdus, korvatulehdus, virtsatien tulehdus, kohtutulehdus)
- hammasongelmia (mm. slobbers)
- iho-ongelmia (mm. fungus)
- paiseita
- kasvaimia
- virtsakiviä
- munuaisongelmia
- rasvamaksaa
- epilepsiaa
- sydänvikoja.

Mitä muita ongelmia voi ilmaantua terveydessä?

- tapaturmia (kuten haavat ja murtumat)
- lämpöhalvaus
- karvarengas siittimessä
- heinänkorren juuttumien suuhun (esim. hampaiden väliin)
- vatsan toiminnan ongelmia antibioottihoidon (tai muun lääkehoidon) seurauksena
- turkinpurentaa tai muita käyttäytymishäiriöitä
- stressiä.

SUOLISTO

Ripuli

Ripulista kärsivän eläimen papanat ovat löysiä ja sotkevat eläimen takapään, tassunpohjat ja häkin. Eläin on kuitenkin monesti täysin pirteä. Voimakkaassa ripulissa uloste on jo juoksevassa muodossa. Papanamassan seassa voi näkyä limaa tai kuplia. Uloste voi olla väriltään vihertävää.

Syitä voivat olla väärä ravinto, kuten tuoreruoka (esim. omena) tai liian vähäinen kuidun määrä, pilaantunut ravinto, ruokavalion muutos, vitamiinikuuri, lääkekuuri, stressi, veto, kosteus, häkin likaisuus, huono ilmanvaihto, kuljetus, myrkytys, bakteeri-infektio, suolistoloiset tai synnyttäneellä naaraalla jälkeisten syöminen.

Hoito:

Yritä selvittää ummetuksen aiheuttaja ja korjaa se. Siivoa häkki. Anna runsaasti heinää ja ota pelletit pois. Vaihda vesi raikkaaseen ja varmista että eläin juo. Jos eläin näyttää pirteältä, vaivan voi saada hoidettua kotikonstein. Jos saat terveen eläimen papanoita, sekoita niitä veteen, ja juota papanaliuosta pipetillä tai neulattomalla ruiskulla suoraan suuhun muutama millilitra muutaman kerran päivässä. Kyllä, luit oikein! Näin saadaan suolistoon hyviä bakteereja tasapainottamaan suoliston toimintaa luonnollisimmassa mahdollisessa muodossa. Ole varovainen, ettet ruiskuta liuosta eläimen keuhkoihin.

Chinchillalle voi myös antaa lääkehiiltä pieniä palasia kerrallaan muutaman kerran päivässä.

Ripulin syynä voi olla myös jokin muu sairaus, josta ripuli on vain oire. Tällöin puhutaan sekundaarisesta ripulista, ja pelkkää ripulia on hyödytöntä hoitaa, vaan myös varsinainen sairaus on löydyttävä ja hoidettava. Tällaisissa tapauksissa eläin on usein alakuloinen.

Jos chinchilla on heikko, tai ripuli ei helpota päivässä, vie eläin lääkäriin! Lääkäri saattaa määrätä chinchillalle sulfakuurin. Hoitamaton ripuli saattaa vaatia chinchillasi hengen.

Ummetus

Ummetus tarkoittaa, että suolen toiminta on hidastunut eikä ravinto pääse kulkemaan eteenpäin normaalisti. Papanat ovat pieniä, kuivia ja kurttuisia ja niitä tulee harvakseltaan. Ummetus voi edetä täydelliseen suolen tukkeumaan (suolitukos), jossa papanoita ei tule enää ollenkaan. Tällöin eläin on flegmattinen eikä halua syödä. Se ei myöskään liiku tai jos liikkuu, sillä voi olla tasapainohäiriöitä. Se saattaa narskutella hampaitaan ja joillakin voi olla ’lasittunut’ katse. Kyljet voivat olla painuneet sisäänpäin ja vatsa saattaa olla pullistunut. Tila on erittäin vakava ja eläimellä on usein kovia kipuja.

Syitä voivat olla väärä tai pilaantunut ravinto, ruokavalion vaihdos, liikunnan puute, stressi, shokki, loukkaantuminen, hermostolliset sairaudet, suolistossa oleva kasvain, suolistossa oleva karvakertymä, hammasvika, sisäloiset, bakteeri-infektio, lääkekuuri tai synnyttäneellä naaraalla jälkeisten syöminen, jos jälkeiset ovat jääneet paikalleen.

Hoito:

Yritä selvittää ummetuksen aiheuttaja ja korjaa se. Ota vanhat heinät pois häkistä ja tarjoa uusia. Vaihda vesi raikkaaseen, ja varmista, että eläin juo. Liikunta voi auttaa papanamassan liikkeellelähtöön. Jos eläin näyttää pirteältä ja papanoita kuitenkin tulee, vaivan voi saada hoidettua kotikonstein. Terveen eläimen papanoita kannattaa sekoittaa veteen ja juottaa papanaliuosta pipetillä tai neulattomalla ruiskulla suoraan suuhun muutaman millilitran muutamia kertoja päivässä. Näin saadaan suolistoon hyviä bakteereja. Myös parafiiniöljyä käytetään melko yleisesti. Sitä annetaan ruiskulla suuhun noin 2 ml 2-4 kertaa päivässä, korkeintaan kolmen päivän ajan. Parafiiniöljyä ei saa käyttää pitkiä aikoja. Ole varovainen, ettet ruiskuta mitään eläimen keuhkoihin.

Jos chinchilla on silminnähden tuskissaan, heikko, ummetus ei helpota päivässä tai papanoita ei tule enää ollenkaan, vie se lääkäriin! Hoitamaton ummetus saattaa vaatia chinchillasi hengen.

Peräsuolen esiinluiskahdus

Peräsuolen esiinluiskahdus on usein hoitamattoman tai vakavan suolistotulehduksen ’viimeinen vaihe’. Peräsuoli siis liukuu elimistön ulkopuolelle. Eläin voidaan ehkä onnistua pelastamaan leikkauksen avulla, jos se tehdään pikaisesti eikä suoli ole päässyt kuivumaan, mutta koska ennuste on usein huono, lienee parempi harkita eläimen lopetusta mahdollisimman pian, jottei sen kärsimys pitkittyisi.

Virtsaamisongelmat

Normaali virtsa on lähes hajutonta, kellertävää tai hieman rusehtavaa, mutta ei tummanruskeaa eikä punertavaa. Virtsasta jää normaalisti kuivuttuaan vaalea mineraalikerros häkin pohjalle. Terve eläin virtsaa vaivattomasti. Jos virtsa näyttää veriseltä (on tummanruskeaa, punertavaa tai punaista), virtsassa on pistävä haju, virtsaaminen näyttää vaivalloiselle tai kivuliaalle, tai virtsaa tulee vain muutama tippa kerrallaan, chinchillalla saattaa olla virtsatientulehdus, virtsakiviä tai ongelmia munuaisissa. Vie eläin lääkärin hoitoon!

Syömättömyys

Syömättömyys viittaa yleensä johonkin vakavaan ongelmaan.

Chinchillalla voi tällöin olla ongelma suussa (lue kohta hampaat/ syömättömyys), mutta ongelma voi hyvin olla myös suolistossa. Jos vatsa on kipeä, ei tee mieli syödä. Pyri selvittämään mahdollisimman nopeasti, onko kyseessä vaikkapa ummetus, ja ota viivyttelemättä yhteys eläinlääkäriin. Jos chinchilla ei syö eikä juo, sen tila heikkenee nopeasti ja hoito vaikeutuu huomattavasti.

Lue myös: Vatsaongelmat (julkaistu Chinchilla-lehdessä 4-99)

PÄÄ

HAMPAAT

Hammasvikaa voidaan epäillä, mikäli eläin kuolaa, syö pää vinossa, syö vain vähän tai valikoiden (esim. syö heinästä vain pehmeimmät korret) tai se ei syö ollenkaan, tai sen silmät vuotavat. Oireettomankin eläimen etuhampaat ja suun seutu kannattaa kuitenkin tarkastaa säännöllisesti.

Hammasvian syitä voivat olla vääränlainen ruokavalio, jyrsittävän puute, tapaturma tai naarailla liian tiheät synnytykset. Osa hammasvioista on perinnöllisiä, joten hammasvikaisella chinchillalla ei tule teettää jälkeläisiä. Hampaiden epämuodostumia tai purennan epänormaalia kehitystä kutsutaan nimellä slobbers.

Etuhampaat

Etuhampaat voivat kasvaa liian pitkiksi, jos eläimellä ei ole ollut tarpeeksi jyrsittävää. Jos hampaat ovat päässeet liian pitkiksi, chinchilla ei voi enää syödä. Yläetuhampaat kasvavat sivulta katsottuna U-kirjaimen muotoisesti kohti kitalakea ja jopa sen läpi. Liian pitkiksi kasvaneet etuhampaat voidaan katkaista eläinlääkärin vastaanotolla.

Etuhammas tai hampaat voivat katketa, jos chinchilla esim. putoaa lattialle. Katkenneet hampaat kasvavat yleensä ajan kanssa takaisin normaaliin mittaansa, mutta on tarkkailtava, ettei katkenneen hampaan vastapari kasva liian pitkäksi tai katkenneet hampaat vinoon tai muuten epätasaisesti.

Jos etuhammas ei ole tapaturman seurauksena katkennut, mutta se heiluu, eläinlääkäri voi sitoa vierekkäiset hampaat yhteen, jolloin hammas pysyy oikeassa kohdassaan hammaskuopassa ja kasvaa normaalisti.

Mikäli hammas irtoaa juurineen, koloon ei enää kasva uutta hammasta.

Jos etuhampaat ovat valkoiset, voidaan päätellä jonkin olevan vialla eläimen terveydessä. Terveen eläimen etuhampaat ovat tummankeltaiset tai oranssit (katso kuva!). Valkoinen väri voi kertoa esim. väärästä ruokavaliosta tai naaraalla liian usein saaduista poikueista.

Takahampaat

Takahampaiden reunoilta saattaa kasvaa sivusuuntaan (kohti poskea tai kieltä) niin kutsuttuja hammaspiikkejä, jotka ovat teräviä luupiikkejä. Poskea kohti kasvava piikki porautuu posken ihoon aiheuttaen haavan ja usein tulehduksen, ja tietenkin kipua. Kieltä kohti kasvava piikki voi kasvaa kielen yläpuolelle estäen lopulta kielen liikkumisen, eikä eläin tällöin voi enää syödä tai juoda.

Hammas voi kasvaa liian pitkäksi myös purupinnaltaan, jos hampaat eivät ole tasaisissa riveissä. Tällöin eläimen jauhaessa ruokaa hampaat eivät kosketa vastapariaan ylä- tai alaleuassa ja kulu tasaisesi.

Toisinaan takahampaiden ulkoreunoilla kasvavat piikit tai hampaiden rosoiset reunat voi tuntea sormin, kun tunnustellaan eläimen ylä- ja alaleuan hammasrivistöjä ulkopuolelta ihon läpi.

Eläinlääkäri voi katkaista ja hioa piikit (chinchilla rauhoitetaan toimenpidettä varten), mutta valitettavasti vaivalla on taipumus uusiutua.

Erittäin ikävä ja vakava sairaus on ylätakahampaiden juurien kasvaminen kohti silmää niin, että ne painavat silmän osia aiheuttaen silmävuotoa. Tämä on eläimelle kivuliasta, eikä vaivaa valitettavasti voi hoitaa. Sairaus voidaan todeta röntgenkuvista. Ainoa vaihtoehto on eläimen lopetus.

Lue hampaista myös kohdasta Chinchillasta: yleistä

MUUT SUUN ONGELMAT

Kuolaaminen

Kuolaaminen kertoo, että chinchillalla on ongelma suussa. Kuolaaminen ei milloinkaan ole normaalia terveelle chinchillalle. Syy voi olla hammasvika, paise, haava kielessä tai vaikkapa heinänkorren juuttuminen hampaiden väliin, poskeen tai kielen alle. Chinchillalla voi olla myös jotakin vikaa nielussa. Kuolaava eläin on vietävä eläinlääkäriin tutkimuksiin, sillä varsinkin jos se ei syö ja juo normaalisti, sen tila heikkenee nopeasti ja hoito vaikeutuu huomattavasti.

Syöminen pää vinossa

Tällöinkin ongelma on suussa. Syynä voi olla hammaspiikki (katso kohta takahampaat), paise, haava suussa tai vaikkapa heinänkorren juuttuminen hampaiden väliin. Eläin pyrkii jauhamaan ruokansa sillä puolella suuta, johon ei satu. Eläin on vietävä lääkäriin syyn selvittämiseksi.

Syömättömyys

Syömättömyys viittaa yleensä johonkin vakavaan ongelmaan. Ongelma voi johtua paitsi suolisto-ongelmista (lue kohta suolisto / syömättömyys), myös suussa olevasta ongelmasta, kuten jostakin hammasviasta, paiseesta, haavasta kielessä tai vaikkapa heinänkorresta, joka on juuttunut hampaiden väliin. Chinchillalla voi olla myös jotakin nielussa. Eläin on viivyttelemättä vietävä eläinlääkäriin tutkimuksiin, sillä jos se ei syö ja juo, sen tila heikkenee nopeasti ja hoito vaikeutuu huomattavasti.

SILMÄT

Terveet silmät ovat kirkkaat eikä silmän mykiössä näy harmaata. Silmät eivät vetistä eivätkä vuoda. Chinchilla pitää silmiään auki eikä raavi tai hiero niitä. Myös silmien ympärykset ovat siistit.

Sairas silmä rähmii, vuotaa joko kirkasta tai maitomaista eritettä, ja vuoto saattaa olla runsasta kastellen karvat silmän alapuolelta tai ympäriltä. Silmän ympärys (silmäluomet) saattavat punottaa tai olla turvonneet. Eläin voi pitää silmää osittain tai kokonaan kiinni. Silmä on ehkä valonarka. Chinchilla saattaa jatkuvasti puhdistaa silmää etutassuillan tai raapia sitä takajalkojen kynsillä.

Silmän tai silmien vuotaminen saattaa johtua silmätulehduksesta. Vuotaminen tai tulehdus voi aiheutua vedosta, likaisuudesta, tukkeutuneesta kyynelkanavasta, nuhasta, haavasta tai vaikkapa silmään jääneestä hiekanjyvästä. Tulehdus voi myös olla bakteerin aiheuttama.

Silmätulehdus vaatii nopeaa hoitoa. Ensiapuna voit pyyhkiä silmän ympärystä varovasti märällä steriilillä liinalla joka on kasteltu keitetyllä, huoneenlämpöisellä vedellä. Jos silmä on kokonaan muurautunut kiinni kovettuneen rähmän takia, liota ensin rähmää keitetyllä, lämpimällä vedellä ja yritä sen jälkeen varovasti pyyhkiä rähmää pois vähän kerrallaan. Varo ettet vahingoita silmämunaa tai aiheuta lisää kipua tai vahinkoa eläimelle. Vie eläin lääkäriin, joka tutkii silmän ja määrää oikean hoidon. Yleensä tulehduksen hoito onnistuu silmätipoilla tai -voiteilla ja/tai antibioottikuurilla. Noudata ohjeita huolellisesti, sillä hoitamaton silmätulehdus saattaa muuttua krooniseksi.

Vääränlainen ravinto, kuten jonkin vitamiinin (lähinnä A-vitamiinin) puuttuminen, aiheuttaa silmäongelmia. Silmään voi kohdistua myös jokin tapaturma (esim. pistohaava). Silmät saattavat ärtyä kuivikkeiden (yleensä purun) pölystä. Silmien vuotaminen saattaa johtua myös hammasviasta (lue kohta: takahampaat). 

Kaikki silmäongelmat täytyy hoitaa viivyttelemättä. Silmän sairauden luonne todetaan eläinlääkärin luona, ja hän määrää oikean hoidon. Noudata lääkärisi ohjeita. 

SIERAIMET

Terveen chinchillan sieraimet ovat puhtaat ja kuivat. Sierainvuoto kertoo yleensä vilustumisesta.

Chinchillan hengitysäänet eivät normaalisti kuulu. Jos hengitys rohisee, tai chinchilla hengittää raskaasti, sillä voi olla hengitystietulehdus. Chinchilla on vietävä eläinlääkäriin, jottei sen tila johda vakavampiin ongelmiin. 

SUKUPUOLIELINTEN ONGELMAT

Karvarengas siittimessä

Normaalisti terve uros pitää itse siittimensä puhtaana, eikä ihmisen tarvitse puhdistaa sitä mitenkään. Varsinkin toisen chinchillan kanssa yhdessä asuva uros voi kuitenkin saada erektiotilassa olevaan siittimeensä karvaa siten, että ei saa itse nypittyä sitä pois. Karva ikäänkuin kehrääntyy langaksi ja jää puristamaan siitintä (vähän kuin olisi liian pieni sormus sormessa). Uros ei saa siitintä takaisin lepoasentoon, vaan siittimen pää jää karvarenkaan takia roikkumaan. Siitin voi turvota ja tulehtua ja pahimmassa tapauksessa jopa mennä kuolioon.

Karvaa voi tarttua (kosteaan) siittimeen varsinkin parittelussa tai sen yrityksessä, mutta myös karvanlähdön yhteydessä. Kaikkien urosten, myös yksinään asuvien, siitin on silloin tällöin tarkistettava. Kopelointiin ei ole aihetta, jos siitin näyttää olevan normaalisti lepotilassa ja sisään vedettynä. Jos huomaat karvarenkaan, pyydä toista henkilöä pitämään chinchillaa paikallaan ja yritä varovasti poistaa karvat. Jos et onnistu, vie uros viivyttelemättä eläinlääkärin tai kasvattajan luo.

Katso kuva normaalista, lepoasennossa olevasta siittimestä tästä.

Kohtutulehdus

Naaras voi saada kohtutulehduksen esim. liian pian tapahtuvasta kylvetyksestä synnytyksen jälkeen. Kohtutulehduksen oireena on samea erite, jota vuotaa emättimestä. (Huomioi, että normaalin kiiman aikana emätin on kostea ja vuoto on kirkasta.) Jos epäilet kohtutulehdusta, vie naaras eläinlääkärille, joka todennäköisesti määrää antibioottikuurin. Vakavissa tapauksissa kohtu joudutaan poistamaan. 

IHO

Sienitauti

Sienitauti eli fungus on ihon sairaus, joka valitettavasti leviää ja voi tarttua ihmiseenkin. Tauti on helppo huomata, sillä ihosta lähtee karvaa ensin yleensä silmien, korvien ja sierainten ympäriltä sekä tassuista, ja hoitamattomana karvan lähteminen leviää muualle kehoon. Karvaton iho on punertava, hilseilevä ja ärtyneen näköinen, jopa rupinen, ja kutiaa.
Katso kuva (tulossa)!

Hoitona käytetään erityistä fungus-jauhetta, jota sekoitetaan kylpyhiekkaan. Häkki, tarvikkeet ja huone desinfioidaan ja pidetään puhtaana, koska sieni-itiöt leviävät ympäristöön ja voivat tarttua myös esim. vaatteiden välityksellä. Mikäli sienitauti on niin raju, ettei jauhehoito riitä, chinchilla saattaa tarvita antibioottikuurin.

Sienitauti voi puhjeta paitsi tartuntana, myös liiasta ilmankosteudesta, likaisuudesta tai stressistä.

Jos omistat useita chinchilloja, joista yhdellä todetaan sienitauti, pyri eristämään chinchilla muista kunnes se on parantunut, tai ainakin käsittele sitä aina viimeisenä. Kylvetä muut eri hiekassa. Muista peseytyä itse ja pestä vaatteesi.

MUITA SAIRAUKSIA JA ONGELMIA

Diabetes

Chinchilla voi sairastua myös diabetekseen (sokeritauti). Oireina voivat olla esimerkiksi lisääntynyt syöminen tai juominen ja virtsaaminen, äkillinen painon lasku, väsymys, tasapainohäiriöt, harmaakaihi ja jatkuvat keskenmenot. Altistavina tekiöinä ovat ainakin lihavuus, väärä ruokavalio ja perintötekijät. Joidenkin lähteiden mukaan paljon sokeria sisältävät makupalat, kuten rusinat, voisivat altistaa diabetekselle. Tauti todetaan eläinlääkärin tutkimusten perusteella virtsasta tai verestä, ja siihen voidaan määrätä lääkitys (insuliini). Jos chinchillalla todetaan diabetes, sillä ei tule teettää jälkeläisiä.

Kouristukset

Toisinaan jotkut chinchillat saattavat saada ikävän näköisiä kouristuskohtauksia, jotka saattavat johtua esim. stressistä, väärästä ruokavaliosta, liiallisista herkuista, jonkin vitamiinin tai kalkin puutostilasta, suolitukoksesta, nuorilla uroksilla elimistön hormonitoiminnan muutoksista, tai muusta syystä, jota ei välttämättä edes saada selville.

Chinchilloilla esiintyy myös epilepsiaa. Tauti todetaan eläinlääkärin tutkimusten perusteella ja siihen voidaan määrätä lääkitys. Jos chinchillalla todetaan epilepsia, sillä ei tule teettää jälkeläisiä.

Lämpöhalvaus

Chinchilla voi saada lämpöhalvauksen, jos sillä on liian kuuma. Yleisimmin näin tapahtuu kesähelteellä autossa, mutta se on mahdollista myös, jos aurinko porottaa suoraan häkkiin, asunnon lämpötila on pitkään liian korkea, asunnossa on huono ilmanvaihto tai eläin ei ole juonut riittävästi vettä. Erittäin vaarallista on, jos lämpötila ylittää usein tai pitkään 27°C. Eläimen ruumiinlämpö voi nousta myös stressin takia ja parittelutilanteissa.

Jos lämpöhalvaus on edennyt pitkälle (chinchilla on jo veltto, hengittää nopeasti ja pinnallisesti, makaa kyljellään, mahdollisesti läähättää suu auki, silmissä on tyhjä katse tai se on tajuton) eläintä ei useinkaan enää voida pelastaa, vaan se kuolee. Jos epäilet chinchillallasi lievääkin lämpöhalvausta, vie se välittömästi viileään rauhalliseen paikkaan ja tarjoa sille vettä.

KÄYTTÄYTYMINEN

Turkinpurenta

Tämän käytöshäiriön syitä voimme toistaiseksi vain yrittää arvailla. Joidenkin lähteiden mukaan taipumus turkinpurentaan on perinnöllistä, mutta chinchillat oppivat sen myös matkimalla (varsinkin pennut emoltaan).

Turkinpurija puree hampaillaan poikki omia karvojaan joko pelkästään hännästä, tai sekä hännästä että kyljistä, mutta pahoissa tapauksissa joka kohdasta turkkiaan johon vain ylettyvät. Chinchilla voi purra myös häkkitoverinsa turkkia, häntäkarvoja tai viiksiä (viiksien pureminen on kuitenkin melko yleistä, ja voidaan mieltää enemmän arvojärjestyskäyttäytymiseen kuin käytöshäiriöön).

Turkinpurenta saattaa johtua stressistä (esim. melu) ja/tai vääristä hoito-olosuhteista, kuten liian pienestä tai väärin sijoitetusta häkistä, liian monesta chinchillasta samassa häkissä tai virkkeettömästä ympäristöstä. Myös väärä ravinto on mahdollinen turkinpurennan laukaisija.

Stressi

Stressi on sellainen kehon tila, jossa chinchilla ei voi hyvin. Yleensä stressi on henkistä, jolloin eläin kokee ahdistuneisuutta, mutta se voi olla myös fyysistä, jolloin elimistö käy ikäänkuin ’ylikierroksilla’ vaikkapa vakavan tai hoitamattoman sairauden seurauksena.

Lemmikkichinchilla voi olla stressaantunut lukuisista eri syistä. Yleensä syy on ihmisen, ja yleisin syy on väärä hoito ja/tai väärät elinolosuhteet, johtuen joko tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä.

Stressi voi olla ympäristön aiheuttamaa, kuten liian meluisa tai rauhaton elinympäristö tai liian vähäinen luonnonvalo. Stressi voi myös johtua väärästä hoidosta, kuten vääränlaisesta ruokavaliosta, liian vähäisestä liikunnasta tai virikkeettömästä elämästä. Chinchilla voi olla stressaantunut, jos se on onneton. Chinchilla stressaantuu myös, jos se ei saa päivisin nukuttua.

Chinchilla voi tuntea olonsa uhatuksi tai kokea jatkuvaa pelkoa, esimerkiksi jos taloudessa on muita eläimiä (kuten kissa tai koira), varsinkin jos chinchillalla ei ole häkissään pesäkoloa tai muuta pako- tai turvapaikkaa.

Chinchilla voi myös turhautua, esimerkiksi tilanteessa jossa uros näkee ja haistaa kiimassa olevan naaraan, mutta ei pääse sen luo. Stressiä aiheuttaa myös parittelutilanne sekä suuret muutokset elämässä (vieroitus, matkustus, muutto uuteen paikkaan jne.). Chinchilla kestää kyllä jonkin verran stressiä lyhytaikaisesti (esim. kuljetus, varsinkin jos se on siihen tottunut) ilman oireita tai henkisiä vaurioita.

Akuutti stressi voi aiheutua jostakin äkillisestä tapahtumasta (esim. pelästyminen tai onnettomuus). Tällöin chinchillan elimistö on kiihtyneessä tilassa: pulssi (sydämen lyöntitiheys) kasvaa ja chinchilla hengittää nopeammin. Vakavissa tapauksissa chinchilla voi saada sydämen rytmihäiriön ja kuolla.

Pitkään jatkunut stressi voi aiheuttaa vakavaa masentuneisuutta. Eläin ei ole enää kiinnostunut ympäristöstään, vaan on ikäänkuin nujerrettu, eikä tunnu omaavan enää minkäänlaista elämänhalua.

Stressi saattaa oireilla esimerkiksi ruokahaluttomuutena, levottomuutena, suolistohäiriöinä tai jonakin käytöshäiriönä (esim. turkinpurenta). Stressaantuminen saattaa muuttaa chinchillan luonnetta aggressiiviseksi tai flegmaattiseksi tai se voi olla jopa molempia. Stressi voi laskea elimistön vastustuskykyä ja näin aiheuttaa muita sairauksia, kuten erilaisia tulehduksia. Stressin ollessa vakava (esimerkiksi jos eläin menettää ruokahalunsa eikä enää syö) se voi johtaa vaikkapa eläimen kuolemaan.

Käytä hetki aikaa ja mieti, ovatko chinchillasi hoito ja hoito-olosuhteet kunnossa. Kysy itseltäsi, viihtyykö chinchillasi? Näyttääkö se onnelliselta ja tyytyväiseltä elämäänsä? Jos olisit sen tilalla, mitä toivoisit?

MUUTA HUOMIOITAVAA

Antibioottihoito muuttaa valitettavsti chinchillan suoliston mikrobitasapainon huonompaan suuntaan. Seuraksena on usein vatsaongelmia, kuten ripuli, joka taas aiheuttaa uusia ongelmia ja haasteita pienen (mahdollisesti jo muutoinkin huonokuntoisen) potilaan hoidossa. Tämän vuoksi chinchillaa ei milloinkaan pidä lääkitä antibiooteilla ’varmuuden vuoksi’. Neuvottele lääkärisi kanssa ja varmista, että hoito todellakin vaatii antibioottikuurin. 

Jos chinchillalla todetaan sairaus, jonka voidaan olettaa periytyvän, tai tulee ilmi, että sen suvussa esiintyy sellainen sairaus, sillä ei tule teettää jälkeläisiä.